Nimi Jaara (Oinas) on hyvin kaukaisilta ajoilta oleva alkukantainen yhteiskunta- ja uskontomuotoinen nimi. Eli Jaara sanana juontaa juurensa pässistä – ja täten Wanhajaara sananmukaisesti on vanha ja, todennäköisesti myös, viisas pässi.
   
Wanhajaara eli Keskijaara oli kruunulla vuoteen 1806, jolloin se perintötilana luovutettiin silloisille asukkaille. Perimätiedon mukaan Jaarankylän vanhin asutus olisi ollut tällä alueella. Nämä seudut olivat sitä alkuperäistä ’Jaaranmaata’ ja tilan nimenä pelkkä Jaara.

Asutusta Wanhajaaran alueella on ollut melko varhain – Jaarankylän kivikautisesta löydöksestä kirjoittaa tutkija Aarne Europaeus Aamulehdessä 1928. Varsinainen löydös oli tehty pari vuotta aikaisemmin muuraushiekkaa otettaessa. Mainittu kivikautinen asuinpaikka on noin 200 metrin päässä tilan päärakennuksesta.

Nykyinen asuinrivi on tietojen mukaan muualta tuotu ja pystytetty tälle paikalle 1830-40. Sotien aikana oli Jaarankylässä oppilaita niin paljon että kylän koulun tilat tulivat ahtaiksi ja laajennusta haettiin myös Wanhajaaran salista. 

Wanhajaara oli kukoistuksensa aikoihin varakas, mistä kuitenkin tuli notkahdus kun sukupolvien ketjussa yksi heikko lenkki lähti juomaan tilaa pala kerrallaan. Onneksi kiinteistö päätyi 1970-luvulla osaavalle, perinteitä ja työtä arvostavalle omistajaparille - minkä työn jatkoa nykyiset omistajat vievät eteenpäin. Vanhoista seinähirsistä huokuu vielä tänäkin päivänä elämänviisautta ja arvostusta käden taidolle.  

(Lähteenä käytetty: Kuvia ja sanoja Jaarankylästä)

’Kun se kronklaa, niin se kronklaa, eikä tippaakaan kiuluun me, sano plikka kon kuttua lypsääk koitti.’ (Lähde: Kuijja kuistekki – Kiikoisten murteen sanakirja)